Perinteistä ruokaa – silli / Traditional food – herring

Kuva: IS

Silli on hyvin vanha ja perinteinen kalaruoka Suomessa. Ennenvanhaan

SUOLA

on ollut kuivauksen ja savustuksen lisäksi ainoa mahdollinen ja turvallinen tapa säilyttää kalaa ja lihaa… Monet haluavat syödä silliä uusien perunoiden ja tillin kanssa -uusia ja vaihtelevampiakin reseptejä on nykyään runsaasti.

Silli/Herring/Clupea harengus

Herring is a very old and traditional fish to eat in Finland.

SALT

has been the only possible and safe way to preserve fish and meat in the olden days, in addition to drying and smoking it… Many people like to eat herring with new potatoes and dill – altough there is new and more varied recipes nowadays.

sillivoileivat

Kuva: IS

Kieli

Käännökset

bulgaria

херинга

englanti

herring, Atlantic herring, shad, twaite shad, twait shad

espanja

arenque, sardina arenque, arenque del Atlántico

esperanto

haringo

hollanti

elft, haring

italia

aringa

japani

ニシン,

kreikka

ρέγγα, ρέγκα

latina

chalcis, merlucius, aringus

latvia

reņģe, strimala, siļķe

liettua

alsė

norja

sild

portugali

arenque

puola

śledź, aloza, śledź pospolity

ranska

hareng, alose, hareng de l’Atlantique

ruotsi

sill, majfisk, strömming

saksa

Hering, Maifisch, Atlantischer Hering

tanska

sild, atlantisk sild

turkki

ringa

tšekki

sleď

unkari

hering

venäjä

сельдь, селёдка, сендь, шэд

viro

heeringas, harilik heeringas

Silli/Herring

Kuva: Wikipedia

”   …Maissa silliä on yleensä tarjolla vain suolasillinä tai muuten säilöttynä. Aikoinaan sotien jälkeen on ollut kaupoista saatavana myös pakastettua eli ”jääsilliä”, ja myös tuoreena savustettuna, kuten kotoisempaa silakkaakin.

Sillin ensikäsittely tapahtuu jo pyyntialuksilla suolaamalla sillit tynnyreihin. Suolan lisäksi käytetään jonkin verran sokeria. Monenlainen sillien purkitus tehdään vasta maissa, mereltä tynnyreissä tuoduista suolasilleistä. Ennen sillit suolattiin tynnyreihin sellaisenaan, aivan kokonaisina. Nykyään tynnyrisillin saa päättömänä ja pyrstöttömänä, mutta ei suolistettuna. Päätöntä ja pyrstötöntä silliä, samoin kuin ruodotonta sillifilettä, myydään myös yksittäin tyhjiöpakattuna.

Suomessa ja Ruotsissa on tapana marinoida suolasillin filepaloja etikkaa, sokeria, suolaa ja mausteita sisältävissä mausteliemissä (matjessilli, perhesilli, sipulisilli, sinappisilli)…   ”

*

Silli

Kerronpa vain että tämä hapansilakkajuttu vaikuttaa erittäin oudolta !
Ja suomalaiset.

Luulen että ole syönyt hapansilakkaa joka on ollut lautasella jo jonkin aikaa eikä haissut mitenkään pahalta.

Now, let me tell you that this appears to be very odd… about the surströmming I mean !
And the finns.

I think that I only have tasted the surströmming that has been on a plate for some time and didn’t smell so awful.

Hapansilakka / Surströmming

Hapansilakat haisevat ulosteelta.

Cityn kuvottava makutesti

CITY: ”   … Hapansilakan hajua ei voi kuvitella. Sen pahuus ja intensiteetti ovat joka tapauksessa hirveämpiä kuin osaat aavistaa. Avaamme hapansilakkapurkin ulkona, vedellä täytettyyn kattilaan upotettuna. Haju lehahtaa silti ilmoille. Se täyttää koko parkkipaikan. Herkkävatsainen graafikko seuraa toimitusta parkkipaikan toiselta puolelta. Hän oksentaa. Purkin avannut päätoimittaja hankaa itku kurkussa käsiään tiskiaineella….   ”   –>

”   Surstömming smells so awful that one of the member of the test group is throwing up – altough they opened the can outside ! The one who opened the can is almost crying while srubbing his hands with dish washing liquid…”  –>

Cityn kuvottava makutesti

*

”   Historia / tarina:

Hapansilakan historia alkaa 1500-luvulta. Erään tarinan mukaan jollain ruotsalaislaivalla oli mukanaan ruokana kalaa, mutta vain puolet siitä suolamäärästä, mikä tarvittiin kalan säilömiseksi syötävänä. Niinpä kalat alkoivat mädäntyä, ja ruotsalaismerimiehet myivät ne Suomen saariston asukkaille. Vuotta myöhemmin sama laiva saapui samojen saaristolaisten luo, ja yllätyksekseen merimiehet huomasivat, että suomalaiset halusivat ostaa lisää mätää kalaa. Tämän johdosta he päättivät itsekin kokeilla uutta ruokalajia ja ihastuivat siihen niin, että alkoivat esitellä ruokaa muillekin ruotsalaisille.

Toisen tarinan mukaan ruokalaji keksittiin vahingossa, kun Ruotsi ja Lyypekin kaupunki olivat 1500-luvulla sodassa keskenään. Koska Lyypekki valvoi merta, tuontitavarasta kuten suolasta tuli pulaa. Sitä ei enää riittänyt tarpeeksi silakan, silloisen peruselintarvikkeen, säilömiseen. Aikoen säästää suolaa joku laittoi silakkatynnyriin liian vähän suolaa. Silakka alkoi kuitenkin käydä tynnyrissä. Normaalisti pilaantuneeksi arveltu kala olisi heitetty pois, mutta koska ruoasta oli pulaa, se syötiin kuitenkin. Kaikkien yllätykseksi kala ei maistunutkaan pilaantuneelta vaan happamelta. Kala ei ollut tynnyreissä pilaantunut vaan hapantunut. Huhut tästä uudesta ruokalajista levisivät, ja koska suola oli hinnoissaan rauhankin aikana, vähävaraiset alkoivat yleisesti säilöä silakkaa hapattamalla erityisesti Pohjois-Ruotsissa, missä tuoretta ruokaa ei juuri ollut saatavilla…   ”

”   History / Myth:

Herring has been a staple food source since at least 3000 B.C. There are numerous ways the fish is served and many regional recipes: eaten raw, fermented, pickled, or cured by other techniques.

Pickled herrings are part of Scandinavian, Nordic, Dutch, German (Bismarckhering), Polish, Baltic, Eastern Slavic and Jewish cuisine. Most cured herrings uses a two-step process. Initially, the herrings are cured with salt to extract water. The second stage involves removing the salt and adding flavorings, typically a vinegar, salt, sugar solution to which ingredients like peppercorn, bay leaves and raw onions are added. Other flavors can be added, such as sherry, mustard and dill. The tradition is strong in Scandinavia, The Netherlands, Iceland and Germany.

A common myth tells that the dish originated with Swedish sailors in the 16th century. The story goes that they only had half the amount of salt needed to keep their fish fresh, so it began to rot. The sailors came across some Finnish islanders and decided to con them by selling them the rotten fish. The Finns bought it and the sailors left. A year later, the Swedish sailors returned to the island and the locals, having enjoyed the fish asked if they had any more. The sailors decided to try it themselves, liked it and decided to make more of it.

Another (probably more historically accurate) explanation of the origins of this method of preservation is that it began long ago, when brining food was quite expensive due to the cost of salt.[5] When fermentation was used, just enough salt was used to prevent the fish from rotting. The fish are marinaded in a strong brine solution that draws out the blood, which is replaced by a weaker brine and the fermentation is done in barrels prior to canning (nowadays made of plastic). The canning procedure, introduced in the 19th century, enabled the product to be marketed in shops and stored in the home, whereas at one time the final stage would have been storage in large wooden barrels and smaller one liter kegs. Canning also enabled the product to be marketed farther south in Sweden, for homesick northern Swedes, and to be introduced among the southern Swedes as a curiosity and party food, serving as a background to schnapps as other spicy herring preparations do…   ”

Tiedot/From: Wikipedia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s